perjantai, 26. kesäkuu 2009

I wear this crown of shit on my liar's chair

1245972351_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

mmm, eilinen meni ilman ruokaa, niinkuin lupailinkin, mutta tänään.. jeesus sentään! oksennuskertoja on ollut about 10, ja tämä kaikki siksi, että olin koko päivän porukoilla. miksi ihmeessä mä edes menin sinne, kun tiedän, ettei siitä seuraa muuta kuin syömistä. äitikin tunki mulle jotain ruokaa mukaan, söin ne 2 sämpylää, oksensin. huoh. loput ruuat heitin pois, kurkunpuolikasta lukuunottamatta.

itsekuri, missä olet? minulla on sinua ikävä.

vedin tuossa vähän aikaa sitten kaikenmaailman glaubersuolat ynnämuut. toivottavasti alkaisi pian vaikuttamaan, haluaisin niin eroon tästä paisuneesta olosta. miksi mulla täytyy olla niin idioottimainen maha? tällä tarkoitan siis sitä, ettei se toimi. ummetus, onko rasittavampaa? ei tehoa yleensä glaubersuolakaan, eikä mistään kuitukarkkien/pastillien syömisestä tule kuin ilmavaivoja.. pellavansiemenetkään eivät tunnu auttavan. mitä mä teen?

no, huomenna aion pitää vesipaastoa. tai hmm.. ehkä mä kuitenkin juon sen kupin kahvia aamulla, että herään.. katsotaan nyt. varmaan se kyllä menee siihen, että juon superlaimennettua  funlightia litratolkulla, yhtä paljon kuin vettä. mieluummin paastoaisin kylläkin pelkällä vedellä. no, sen näkee sitten mitä huominen tuo tullessaan. (toivon mukaan jotain hyvää.) aion myös tehdä suolihuuhtelun aamulla, varsinkin jos glauber ei vaikuta mitään.

lauantaina olisi tarkoitus mennä valmistelemaan parhaan ystäväni pikkusiskon rippijuhlia. olen siis ravintola-alalla ja teen siitä päättötyön. olen säälittävä, tiedän, mutta haluan päästä helpolla. ja toi on helppo homma, varsinkin kun teen sen erään hyvän ystäväni kanssa yhdessä. naurettavaa. ehkä me olemme molemmat vähän laiskoja, mutta kunhan saisi edes jonkinlaisen numeron siitä, se riittäisi minulle.

aivan uskomaton jano koko ajan. voi olla, että on nestevajausta tuosta oksentelusta. ja täällä on aika kuumakin vielä, vaikka kello on kaksi yöllä.

1245972235_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

" What have I become?
My sweetest friend
Everyone I know
Goes away in the end
You could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt " -nine inch nails - hurt

keskiviikko, 24. kesäkuu 2009

I'd really like to have my control back, please.

1245861629_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

tänään en ole syönyt mitään, enkä aio syödä. juonut vettä ja pari kuppia kahvia rasvattomalla maidolla. eipä siinä, ei täällä ruokaa olisikaan, heitin tänä aamuna viimeisetkin pois. tai no, on mulla kaurahiutaleita ja ruisleseitä, mutta siihen se sitten jääkin. eikä mulla ole paskan vertaa rahaa (kiitos eilisen päähänpistoni ostaa viimeisillä kuudella eurollani karkkia) .. ja söin riisiä, makaronia ymsyms ja oksensin monta kertaa. nyt tän on loputtava. oikeesti.

en kestä katsoa itseäni peilistä, saati sitten tuntea näitä läskejä sormieni välissä, ja kun kävelen, ne hyllyvät kuin vanukas. ällöttää.

painoindeksini on jossain normaalipainon ylärajoilla, ellei jo ylipainonkin puolella. painan varmaan enemmän kuin koskaan. miten oon voinut päästää itteni tähän kuntoon? syömisen kanssa oon taistellut jo monta vuotta, masennusta ollut yläasteelta lähtien. laihduin viime vuoden lopussa muutamassa kuukaudessa 8 kiloa kun en syönyt juuri mitään ja urheilin pakkomielteisesti, mutta 2009 vuoden alussa kaikki levisi käsiin jostain syystä ja nyt olen taas lähtöpisteessä. kerron tarkemmat mittani myöhemmin, tämänhetkistä painoa en tiedä kun en ole vaa'alle kehdannut mennä. pituuteni on kuitenkin 172cm, ja paino hyllyy jossain 71-73 kilon paikkeilla. järkyttävää.

toivon, että tämä blogi antaisi mulle lisää voimia ja inspiraatiotakin ehkä. eli lähinnä omaksi ilokseni tänne kirjottelen, mutta kommentit on toki enemmän kun tervetulleita!

vähän särkee päätä, mutta en anna sen häiritä. mun on pakko olla syömättä. 

mutta kerronpa tarkemmin vielä tästä päivästä.. mulla oli ajotunti kahdeksalta, sen jälkeen eli joskus yhdeksän maissa menin takaisin nukkumaan, koska väsytti älyttömästi. jossain vaiheessa myöhempää aamua havahduin siihen, että sydämeni hakkasi kuin viimeistä päivää, tärisin ja menin paniikkiin. yritin nousta ylös, mutta jalat pettivät alta ja kaikista raajoista lähti tunto. romahdin lattialle kun huimasi ja tuntui, että pyörryn. tämä kesti vain n. 20 sekuntia. kun sydämen lyöntitiheys palasi normaaliksi, vapisin. pelkäsin. mitä se oli? eilen mun sydän löi myös tavallista huomattavasti lujempaa joidenkin minuuttien ajan, kun makailin taas sängyllä. kävin terveyskeskuksessa (2,5 tuntia meni siinäkin hukkaan) ja ne otti sydänfilmin ja mittasivat verenpaineen; ei mitään. luin kyllä netistä, että jotain tollasta voi tapahtua täysin terveellekkin, mutta pelottaa silti, jos niitä tulee lisää.. no, aika näyttää.

tänään aion lähteä vielä piiiiitkälle pyörälenkille, mutta vasta illemmalla. mun pitäis saada itteni liikkeelle. oon niin aikaansaamaton kun vaan ihminen voi olla. mun on jo kauan pitäny pistää noi kelan asumis -ja opintolisäpaperit menemään, mutta kun mä vaan NIIN vihaan lomakkeita..

mutta nyt mun täytyy lähteä lenkille.

1245861702_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



tiistai, 23. kesäkuu 2009

And here I go again, unfortunately.

1245771499_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

tein siis minäkin oman blogini. luvassa on luultavasti enemmmän epic failureja kuin laki sallii, mutta kai se aurinkokin tänne syvälle risukasan uumeniinkin paistaa joskus. ainakin toivon niin. mutta nyt kerron jotain perusasioita näppäimistöä naputtavasta henkilöstä.

eli täytän heinäkuun lopussa 18, luojan kiitos. asun omassa kämpässä tämmöisen pikkukaupungin keskustassa. minusta olisi tarkoitus valmistua ravintolakokki ensi keväänä, valitettavasti. kaikki olisi helpompaa jos en olisi valinnut kyseistä alaa. se on saanut minut rakastamaan ruokaa enemmän kuin voi kuvitella. ennen olin nirso, nykyään syön melkein mitä vaan, tai ainakin maistan. olen siis suhteellisen ennakkoluuloton, asiassa kuin asiassa.

carpe diem, ne sanoo. sellainen minä olen. tartun hetkeen, elän hetkessä. vihaan  suunnitelmia, tarkkoja aikatauluja ja sitoutumista. pelkään tulevaisuutta. nykyään en seurustele, mutta edellisissä suhteissani (joita on ollut 3) olen lopettanut ne lähes poikkeuksetta yhdestä ja samasta syystä: tulevaisuus ja sitoutumisen pelko. ensimmäisen poikaystäväni kanssa tosin riitelimme laittoman paljon, joten se oli se suurempi syy silloin. sitoutumiskammoni vuoksi olen lempannut poitsut melkoisen kylmästi, itsekkäästi. mutta ne ovat niitä harvoja asioita joissa olen itsekäs. olen aina yrittänyt miellyttää muita, mielellään kaikkia. tehnyt koko ikäni asioita joita vihaan vaan sen takia, että joku on pyytänyt, ja välttelen riitoja kuin ruttoa. mä kammoksun sitä, en osaa sopia, enkä tiedä koskaan mitä mun pitäis sanoa tai tehdä. onneksi olen saanut hieman itsevarmuutta ja taidon sanoa ei. torjutuksi tulemisen tunne on yksi hirveimmistä. tämä eräs suurimmista peloistani johtaa juurensa isääni, josta varmasti kerron vielä lisää, koska psykiatrin mukaan se saattaa olla syy tähän kaikkeen paskaan, masennukseen, syömishäröilyyn ja täydellisyyden tavoitteluun. kai mä koin, etten mä kelpaa.

ehkä seuraavassa postauksessani kerron mukavemmistakin asioista, nyt mulla on kiire. pitää mennä saunaan.