1245861629_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

tänään en ole syönyt mitään, enkä aio syödä. juonut vettä ja pari kuppia kahvia rasvattomalla maidolla. eipä siinä, ei täällä ruokaa olisikaan, heitin tänä aamuna viimeisetkin pois. tai no, on mulla kaurahiutaleita ja ruisleseitä, mutta siihen se sitten jääkin. eikä mulla ole paskan vertaa rahaa (kiitos eilisen päähänpistoni ostaa viimeisillä kuudella eurollani karkkia) .. ja söin riisiä, makaronia ymsyms ja oksensin monta kertaa. nyt tän on loputtava. oikeesti.

en kestä katsoa itseäni peilistä, saati sitten tuntea näitä läskejä sormieni välissä, ja kun kävelen, ne hyllyvät kuin vanukas. ällöttää.

painoindeksini on jossain normaalipainon ylärajoilla, ellei jo ylipainonkin puolella. painan varmaan enemmän kuin koskaan. miten oon voinut päästää itteni tähän kuntoon? syömisen kanssa oon taistellut jo monta vuotta, masennusta ollut yläasteelta lähtien. laihduin viime vuoden lopussa muutamassa kuukaudessa 8 kiloa kun en syönyt juuri mitään ja urheilin pakkomielteisesti, mutta 2009 vuoden alussa kaikki levisi käsiin jostain syystä ja nyt olen taas lähtöpisteessä. kerron tarkemmat mittani myöhemmin, tämänhetkistä painoa en tiedä kun en ole vaa'alle kehdannut mennä. pituuteni on kuitenkin 172cm, ja paino hyllyy jossain 71-73 kilon paikkeilla. järkyttävää.

toivon, että tämä blogi antaisi mulle lisää voimia ja inspiraatiotakin ehkä. eli lähinnä omaksi ilokseni tänne kirjottelen, mutta kommentit on toki enemmän kun tervetulleita!

vähän särkee päätä, mutta en anna sen häiritä. mun on pakko olla syömättä. 

mutta kerronpa tarkemmin vielä tästä päivästä.. mulla oli ajotunti kahdeksalta, sen jälkeen eli joskus yhdeksän maissa menin takaisin nukkumaan, koska väsytti älyttömästi. jossain vaiheessa myöhempää aamua havahduin siihen, että sydämeni hakkasi kuin viimeistä päivää, tärisin ja menin paniikkiin. yritin nousta ylös, mutta jalat pettivät alta ja kaikista raajoista lähti tunto. romahdin lattialle kun huimasi ja tuntui, että pyörryn. tämä kesti vain n. 20 sekuntia. kun sydämen lyöntitiheys palasi normaaliksi, vapisin. pelkäsin. mitä se oli? eilen mun sydän löi myös tavallista huomattavasti lujempaa joidenkin minuuttien ajan, kun makailin taas sängyllä. kävin terveyskeskuksessa (2,5 tuntia meni siinäkin hukkaan) ja ne otti sydänfilmin ja mittasivat verenpaineen; ei mitään. luin kyllä netistä, että jotain tollasta voi tapahtua täysin terveellekkin, mutta pelottaa silti, jos niitä tulee lisää.. no, aika näyttää.

tänään aion lähteä vielä piiiiitkälle pyörälenkille, mutta vasta illemmalla. mun pitäis saada itteni liikkeelle. oon niin aikaansaamaton kun vaan ihminen voi olla. mun on jo kauan pitäny pistää noi kelan asumis -ja opintolisäpaperit menemään, mutta kun mä vaan NIIN vihaan lomakkeita..

mutta nyt mun täytyy lähteä lenkille.

1245861702_img-d41d8cd98f00b204e9800998e